Erilaisuuden hyväksyminen
Voi äiti, miks sun pitää olla niin erilainen?
Sain kuulla tämän noin 20 vuotta sitten kotona vanhemmalta pojaltani hänen tullessaan kerran kotiin koulusta. Kellot eivät heti soineet mistä on nyt kysymys, eikä se ole ihan vieläkään selvillä.
Sen tiedän, että olen aina tuntenut olevani erilainen kuin seuran muut jäsenet, jollain lailla poikkesin joukosta. Se ei johtunut tai johdu seksuaalisesta suuntautumisesta, mutta voin kuvitella miltä tuntuu olla erilainen kuin muut kanssakulkijat. Olo on vähän kuin mielipidevangilla, paitsi, ettei kyse ole mielipiteestä. Puhun tässä sinusta ihmisenä, minkälainen olet.
Olisi helppoa, jos kyse olisi jostain mitä on tehnyt. Sen voisi hyvittää jotenkin halutessaan - tai käydessään läpi omia motiivejaan ja tunteitaan - tai pystyä ymmärtämään. Siinä saisi ehkä anteeksi sen, että on aiheuttanut harmia tai mielipahaa muille.
Kun on kyse sinusta, olemuksestasi ja persoonastasi, on kyse elämästäsi. Tulee tunne, että olet jollain tapaa syntynyt 'vääränlaiseksi'?
Oletko liian poikkeava?
Nyt on menossa Pride -viikko. Esillä on paljon erilaisuutta käsitteleviä asioita, enimmäkseen lähinnä seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä kuitenkin?
Teemana on tärkeä asia, jonka aikana voi kuka tahansa tunnustella miten itse suhtautuu valtavirrasta poikkeaviin, ja seksuaalisesti erilaisiin ihmisiin.
Kannattaa siis seurata mielenkiinnolla!
Suuri osa suomalaisista pitää itseään erittäin hyväksyvänä ja suhtautuu positiivisesti kaikkiin ihmisiin. Onko näin?
Artikkelin mukaan työelämässä syrjintää tapahtuu vielä. Suurin osa syrjintätapauksista ei tule viranomaisten tietoon, koska niitä ei raportoida. Sama kiusaamisilmiö on koulumaailmasta tuttua varmaan monelle.Sielläkin usein kiusattu henkilö päätyy vaihtamaan koulua sen sijaan, että asiaan puututtaisiin tai kiusaaja vaihtaisi koulua. Sama seuraus on Haaste -lehden artikkelin mukaan monella häirintää kokenut parhaimmaksi tavaksi: "Välttelemällä paikkoja, missä voi joutua syrjinnän kohteeksi."
Mielipidevankina olo
Kun vuosi sitten alkoivat koronaan liittyvät rajoitukset, jotka jakoivat kansaa ympäri maailmaa, astuivat hyvin näkyville eri käsitykset, uskomukset ja mielipiteet. Oli oma käsityksesi niistä - mistä vain - mitä vain, aina oli joku porukka, joka ei sinua hyväksynyt sen vuoksi. Sinut luokiteltiin johonkin kastiin, josta 'tiedettiin' kaikki pelkän käsityksesi ja suhtautumisesi vuoksi. Asia ja kastijako jatkuu edelleen, ja mielestäni pahenee, onhan se jo lainsäädäntötasolla monissa maissa käynnissä. Hallitukset tukevat tällaista apartheidia, joka perustuu jonkun käsitykseen oikeasta toimintatavasta, eikä ole edes avoimesti tunnustettuun tieteeseen perustuva.
Siinä on kuitenkin kyse mielipiteistä ja uskomuksista. Ei ihmisistä itsestään.
Missä menee oman hyväksymisesi raja?
Törmäsin muutama päivä sitten mielenkiintoiseen videoon Youtubessa. Siinä kerrottiin japanilaisen Akihiro Nakamuran tarinaa sekä häät, missä hän vei vihille elämänsä pelastajan, suuren rakkauden kohteen, nimittäin hologrammin nimeltä Hatsune Miku.
Oletko sinä valmis hyväksymään kaikki seksuaaliset suuntaukset, myös edellä mainitun fiktoseksuaalisuuden?
Youtubessa on paljon videoita Japanista, missä on mahdollista mennä naimisiin kenen tai minkä kanssa vain. Yksinäisyys on valtavaa tässä miljoonakaupunkien maassa, missä tietokoneet ovat pitkälti korvanneet arkielämän suhteet.
Aikaa myöten helpompi suhtautua erilisiin ihmisiin?
On selvää, että mitä enemmän olemme tekemisissä erilaisuuden kanssa: erinäköisten, erikokoisten, erimaalaisten ja myös eri seksuaalisuuntautumisten kanssa, muut vähemmistöt mukaan lukien, sen nopeammin totumme erilaisuuteen. Vanhemmat voivat omalla suhtautumisellaan vaikuttaa valtavasti lastensa hyväksymiskapasiteettiin sitten myöhemmin elämässään. Esimerkin voima on valtava!
Suomalaisilla on ehkä tuoreessa muistissa Vietnamin venepakolaisten aiheuttamaan kohuun 1970 -luvun lopussa? Silloin tänne saapui paljon ihan erinäköisiä, kieltä taitamattomia pienikokoisia ihmisiä maailman toiselta laidalta. Heidät muistetaan ahkerina työntekijöinä, jotka halusivat oppia uuden kotimaan tavat ja asua täällä eli suomalaisen mittapuun mukaan he todella ansaitsivat paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Venäläiset toista mieltä meidän suomalaisten suhtautumisessa?
Mielenkiintoista kyllä, samalla kun me osoitetaan toisiamme sormi pystyssä ja moititaan suvaitsemattomuudesta siellä ja täällä, ja kiistellään kiintiöpakolaisten tarpeesta ja määrästä, venäläiset Suomessa ovat toista mieltä.
Heidän mielestään, artikkelin mukaan, suomalaiset ovat liian sinisilmäisiä suhtautumisessaan pakolaisiin.
Be the change you want to see in the world!
Silloin kun jokin piirre tai sanontatapa toisessa ärsyttää, on se kokemukseni mukaan vihjeenä siitä, että on vaikea hyväksyä samaa piirrettä/ominaisuutta itsessään.
Hyvin monet ihmiset, jotka eivät hyväksy esimerkiksi toisen pukeutumistyyliä, eivät salli itselleen erilaista pukeutumistyyliä - tai ovat kokeneet siihen liittyviä asioita omassa elämässään. Nämä ovat asioita, joihin voi tehdä muutoksia aikuisena, iästä riippumatta, mikäli tahtoa on.
Jos koet stressiä erilaisuuteen liittyen, varaa aika, niin käsitellään sitä. Session jälkeen sinun on helpompi suhtautua niin omaan kuin muidenkin erilaisuuteen.
FI 
EN