Vanhuuden pelkoja?
Käsitys vanhusten hoidosta
Onko hoivakoti laitos, jossa vanhukset makaavat vaipoissaan yötä päivää?
Pahimpia pelkoja ikääntymiseen liittyen monilla - myös minulla on ollut, että jään ilman arvostusta ja huomiota tilanteessa, jossa en enää itse kykene hoitamaan itseäni, tai edes perustarpeitani. "Jäänkö yksin makaamaan ja tuijottamaan ikkunasta ulos - jos sellainen edes huoneessa on? Pystynkö syömään itse? Pystynkö käymään vessassa tarpeillani, vai laittaako minulle joku täysin vieras ihminen vaipat housuun kaksi kertaa päivässä?" Tällaisen kuvan sain kun kuuntelen uutisista tai luen mediasta suomalaisesta vanhustenhoidosta.
Mielikuvat
Mielikuvat muuttuvat yhä synkemmiksi, kun kuuntelen selityksiä kustannuksista, jotka 'täytyy aina ottaa huomioon'. Välillä tiedotetaan kuinka yksityiset tahot hyötyvät vanhustenhoidosta, välillä menettävät rahaa, koska 'kaikki on suhteellista' eli kallista. Ja perusajatuksena ja periaatteena on kuitenkin taata kaikille turvallinen paikka, jossa asua elämänsä viimeiset ajat.
Oma kokemukseni
Omaa äitini, jonka hoitoa seurasin sivusta 8 vuotta, ei oltu sijoitettu yksityiseen laitokseen, vaan hän sai viettää viimeiset vuodet kunnallisessa sairaalassa, sen pitkäaikaisosastolla. Hoitajia tapasin usein ja he olivat mukavia ja kohtelivat äitiäni hyvin. Hiuksia kammattiin ja ihoa rasvattiin, eikä näkynyt paukamia tai sisäänkasvaneita kynsiä. He antoivat minun rauhassa hoidella äitiäni - tapanani oli antaa Reiki -hoitoa äidille, joka siitä nautti siitä silmin nähden - ei pystynyt enää liikkumaan eikä puhunut. Hyvät muistot siitä paikasta jäi - ja vanhenemisesta, vaikkei äitini kyennyt hoitamaan itseään enää.
Kuka minut hoitaa sitten - jos en enää yksin jaksa tai pysty?
Mieleen tulevat edellä mainitut pelot:
- yksinäisyys
- ulkopuolisuus
- heitteille jättö
- arvottomuus
- nälkä ja jano
- likainen olo
- haju
- liikuntakyvyttömyys
- sairaudet, joita en itse tunnista
Onko sitten mitään, mitä voisin itse tehdä nyt - ennenkuin olen siinä vaiheessa? En voi suoraan vaikuttaa hoitohenkilöstöön, palkkaukseen, työehtosopimuksiin jne, mihin voin vaikuttaa?
Riittämättömyyden tunne
Suurimpia ihmisten huolia tänä päivänä on riittämättömyyden tunne elämässä, että elämän hallinta on menetetty, että mikään ei riitä. Tämän tunteen jakavat kaikenikäiset - niin työntekijät kuin opiskelijatkin. Kyvyttömyys vaikuttaa omaan elämäänsä. Sitä ruokkii jatkuva informaation tulva, jota ei jaksa seurata nuorikaan ihminen kauan väsymättä.
Vai ovatko nuo pelot ja riittämättömyyden tunne vain uskomuksia?
Voisiko olla niin, että olen vanha ja siksi sairas, koska minulla on sellainen uskomus?
Tai, etten vanhana pysty enää kävelemään vessaan itse, koska minulla on sellainen uskomus vanhenemisesta?
Minut jätetään heitteille yksin, koska sellaisen käsityksen olen omaksunut elämäni varrella?
Sanotaan, että meidän elämämme perustuu meidän omiin käsityksiimme asioista, jotka aivomme suodattavat ja muuttavat toimintatavaksi. Eli olemme saaneet ympäristöstämme sentyyppisiä viestejä - signaaleja - aistien välityksellä. Niistä aivomme meille on muodostanut eräänlaisen johtopäätöksen eli lyhytversion siitä, mitä tapahtuu ja miltä elämä näyttää.
Tarpeeksi kauan kun sitä sitten toistetaan, me alamme uskoa siihen ja pidämme sitä tosiasiana.
Esimerkkejä rajoittavista uskomuksista liittyen ikääntymiseen:
- kun tulet tiettyyn ikään - vaihtelee usein suvuittain - sinulle alkaa tulla 'kremppoja'?
- kun olet viidenkymmenen, ei sinua kukaan enää halua/huoli?
- et sinä enää opi näitä nykyajan vempaimia?
- kun jäät eläkkeelle, ei sinusta enää ole 'mihinkään'
Toki on positiivisiakin uskomuksia ikääntymisestä:
- ihminen kaunistuu vanhetessaan
- ihminen viisastuu vanhetessaan
- kun olet 'tarpeeksi' vanha, ei sinun enää tarvitse raataa
- kun pääset eläkkeelle, voit nauttia elämästä - ja vaikka matkustella?
- kyllä vanha ihminen oppii siinä missä nuorikin!
Mitä voit tehdä jos pelottaa?
Uskalla kohdata pelkosi
Uskomukset ovat hyvin paljon kulttuurisidonnaisia, jonka vuoksi meillä on eri kansallisuuksien välillä suuriakin eroja, esim vanhusten hoidosta ja ikääntymisestä. On kuitenkin tärkeätä tietää, että voimme vaikuttaa omiin uskomuksiimme eli käsityksiimme asioista! Meidän ei tarvitse elää pelossa ja odottaa, että aivohalvalus tulee tai muisti menee.
Itse käytän - ja opetan PSYCH-K®:ta, joka on nimenomaan alitajuisten - eli lähinnä niiden uskomusten, joista emme edes ole tietoisia - muuttamiseksi. Sen avulla voit itse vaikuttaa - ja mikä parasta - muuttaa omia piilossa olevia, ja ihan tietoisiakin pelkoja tulevaisuuteen liittyen. Siinä tehdään tasapainotuksia, joiden aikana poistetaan vastustusta uutta asiaa kohtaan alitajunnan tasolla . Alitajunta rakastaa rutiineja ja toistoja, jonka vuoksi se ei pidä muutoksista. Vastustus näkyy meillä arjessa siinä, ettei muutokset aina niin vain onnistu!
PSYCH-K® on siitä nerokas menetelmä, että saan aina enemmän kuin pyydän. Jos esim. poistan stressiä mikä liittyy vanhuuteen ja tämän päivän uutisiin, saan lahjaksi iloisemman mielen! Aina tulee jotain tilalle, mikä voi liittyä tai ei ollenkaan, kyseiseen asiaan. Tilanteesta jää käsitys, että tapahtui mitä tahansa, se ei vaivaa minua enää.
Voit kohdata pelkosi, muuttaa siihen liittyviä uskomuksia ja luoda sillä tavalla itsellesi uuden todellisuuden! Saattaa kuulostaa suureelliselta, mutta siitä käytännössä on kyse. Muodostat uusia hermoyhteyksiä, jotka ohjaavat sinua uuteen suuntaan elämässä. Suuntaan, jonka itse valitset!
Lisätietoa kurssista sivulta kohdasta PSYCH-K®.
FI 
EN